Viimeisen vuoden aikana avioeron jälkimainingit (vanhan ja uuden asunnon rempat, muutot, jne.) ovat toisaalta auttaneet irtipäästämisprosessissa ja toisaalta vieneet voimia. Työhön heijastunut vaikutus on ollut se, että paras draivi sekä motivaatio ovat olleet uinumassa ja keräämässä voimia.
Keväällä tämä oli luonnollisen inhimillistä – en ole, eikä tarvitsekaan olla se supermies, joka olin aikaisemmin. Kesällä tämä auttoi fokusoimaan ja nauttimaan lomasta täysillä ja päästämään irti työasioista – koska ne eivät kiinnostaneet. Olin iloisen yllättynyt itsestäni, koska aiemmin yrittäjähenkisyys oli pitänyt työasiat ajoittain mielessä, nyt uskalsin kerrankin päästää niistä ihan kunnolla irti. Tämä tietenkin hitusen pelotti, mutta tuntui oikealta ja luonnolliselta. Kesän jälkeen tämä ilmiö alkoi askarruttamaan enemmän, koska tuntui, että palautumisvaunussa köllöttelystä oli tullut olemisen normi, eikä työmotivaatio ollut kohdillaan.
Mitä hyötyä kaiken tämän kertomisesta on sinulle rakas lukija? Koita kestää, tullaan siihen aivan kohta.
:)
